Vuodenaikablogi

Maailman tärkein juttu! Mietin, että siinä on paljon juttuja, myös sellaisia, mitä ei tule niin ajatelleeksi. Tänään olen muistanut, miten mukavaa on ollut viikonlopun aikana. Piispanmessu toi monta uutta ystävää, monta kohtaamista. Juuri näin sen pitää olla!

Ihan hyvällä mielellä ollaan, viides viikko remppaa jo alkamassa, vauhdilla on mennyt. Äitini kanssa on ollut tosi helppo olla tämä remonttiaika, sitä arvostan tosi isosti. Nyt huomasin, että fiilis on paljon parempi kuin remontin alkaessa. Silloin jännitin hieman enemmän kuin nyt. Olen hyvällä fiiliksellä ja näillä mennään!

Aamulla oli ihana hiipiä kotikirkkoni Uskelan kirkon messuun, tällä kertaa oli piispantarkastuksen päätös. Tänään olen vaan onnellinen, kun olen nähnyt monta ystävää, saanut uusia, sama tunne kuin aiemmin. Hyvä mieli! 

Tänään olen hyvällä mielellä, kun ihan huikeaa vauhtia on taas tääkin viikko mennyt. Remonttifiilis on mennyt ihan huikeasti eteenpäin, nyt ollaan jo aloittamassa viidettä viikkoa remonttia, joten puolimatkassa ollaan! Nyt sen tajuaa, kyllä! En tiedä, mitä olisi tullut, jos en olisi alusta alkaen ollut positiivinen. Näin se on ja menee!

Tänään oli taas työmaapalaverin aika, seisoin odottamassa, että pääsevät meille. Koirien välistä mustasukkaisuutta oli myös aistittavissa, Peppi oli mustasukkainen, kun Harry huomioi Huiskua. Tänään olin hyvällä mielellä, nyt vaan nautin olostani!

Heti aamutuimaan on sellainen kolina ja pauke, ettei mitään rajaa! Kohta ollaan jo puolimatkassa, muistan, miten pitkältä remontin alku tuntui. Ensimmäisen viikon maanantaina Harry tuli minua vastaan ja sanoi, että nyt remontti alkaa. Täytyy myöntää, että ei silloin alussa osannut ajatella remontin menevän näin äkkiä. Olen vaan niin iloinen! Hyvä, kun saamme asua, ei olisi ollut mahdollista seurata remonttia näin läheltä kuin nyt on ollut. Tänään me saamme uuden italian kirjan käyttöön, monet meistä ovat odottaneet uutta kirjaa kuin kuuta nousevaa, näillä mennään

Kyllä minua huvitti, miten hyvin olin ajoittanut koiralenkiltä paluun, ekan kerran oli tällainen ajoitus. Tänään oli työmaakokous, minun piti päästää iso joukko ihmisiä meille. Onneksi minulla oli myös oman kodin avain matkassa, sain sitten työmaakokouksen väen päästettyä. Ensin varmistin, että ovat tulossa meille, etten lähde väärään huoneistoon päästämään. Nauroin sitä, miten hieno tämä ajoitus oli, en kyllä olisi ikinä uskonut tätä! Äkkiä avain käteen, kierros lukossa ja ovi aukeaa. Näin hyvä fiilis!

No onhan se ihan mukavaa, kun remontin keskellä pääsee myös lentopalloa katsomaan! En ole yhtään ehtinyt ajatella, miten kannustaa, liian vaikeaa päättää, miten sitä kannustaa omaa joukkuettaan, joka on juuri meille se paras! Remontti etenee vauhdilla, on se tehnyt sitä ihan ensimmäisestä viikosta lähtien. Näin seuratessa huomaa, että asenne työntekoon on kohdallaan, toivottavasti LP Viestin faneilla olisi myös!

Yksi tekemistäni huomioista on se, miten rivakasti miehet ovat meillä töitään tehneet. Toinen huomio on ollut se, miten vaikeaa on muistaa, ettei alakertaan saa jäädä turhaan maleksimaan. Suojaukset aukeavat aika hyvin, mutta jos menee huoneeseen, jossa ei ole paljonkaan käynyt, suojausta on tosi hankala saada auki. Mutta hyvin se on mennyt ja näillä mennään!

Näin ne päivät ovat menneet viikon alusta lähtien. Työmiehiä ei voi ainakaan laiskuudesta moittia, niin rivakkaa tahtia ovat töitä tehneet. Meiltä asukkailta tämä vaatii joustamista, mutta tiedän, että me pystymme siihen, kun tarvitaan. Tänään saan olla hyvällä mielellä, nyt mennään näillä, mitä on. Tänään on ollut tosi kiva päivä näin kotona!