Se oli aivan erityinen liturgia, koska tapasin isä Mikon ensimmäistä kertaa. Kovin saman oloinen on kuin isä Ion, samanlainen lämmin ja jämäkkä kädenpuristus. Minusta tuntui, että myös isä Mikko oli ilahtunut tulostani, ihan samoin se näkyi myös hänessä. Todella mukavaa on muistella tätäkin liturgiaa, mukavaa oli!
Keskiviikko jo, vähän sitä jää jo miettimään, minne kokonainen viikko oikein menee. Oikeesti tuntuu siltä, että viikko menee vähän liian nopeasti. Helmikuu menee nopeasti, vaikka loppukuusta on yksi ylimääräpäivä. Helmikuu on hieno kuu sekin!
Kommentit
Lähetä kommentti