Olikin niin päin, että minä hain, kun viimeksi maaliskuussa oli ollut niin, että Kari oli hakenut minua joka puolelta kirkkoa! Tällä kertaa minulla oli pari paikkaa, joista arvelin ystävän löytyvän, ensin kurkistin pappilan pihaan, mutta sieltä en Karia löytänyt. Mietin, mikä voisi olla seuraava mahdollinen paikka, mistä ystävä voisi löytyä, se olikin seurakuntakodin piha! Siellä oli suntiolla haravoitavaa ja nurmikon leikkuuta, vielä siihen samaan torstaihin oli siunaus, joten ne kaikki pitivät ystävän hyvin kiireisenä. Mutta olimme kumpikin tyytyväisiä, kun ei minua tarvinnut hakea!
Keskiviikko jo, vähän sitä jää jo miettimään, minne kokonainen viikko oikein menee. Oikeesti tuntuu siltä, että viikko menee vähän liian nopeasti. Helmikuu menee nopeasti, vaikka loppukuusta on yksi ylimääräpäivä. Helmikuu on hieno kuu sekin!
Kommentit
Lähetä kommentti